Sivistyslaitos

Koulun tarkoituksena on sivistää, kuten Perusopetuslaki säätää. Oppilaiden tulisi "valmistua" laitoksesta sivistyneinä yhteiskunnan jäseninä.

Millainen siis on tämän päivän sivistynyt ihminen? Henkilö, joka on tietoinen sekä yhteiskunnallisesta että globaalista poliittisesta, taloudellisesta ja humaanista tilanteesta? Sanavalmis, valveutunut ja kiinnostunut? Kädentaitoinen, kansainvälinen ja mediakriittinen?

Kaikki pelkkiä veikkauksia.

Ainakin on varmaa, että häneltä vaaditaan erilaisia tietoja ja taitoja kuin 1960- tai -70- luvulla eläneeltä.

Sivistäminen ei kuitenkaan ole toimi, joka tapahtuu tyhjiössä tai muuttumattomissa olosuhteissa. Sen sijaan sivistämisen luonne ja sen tehtävä on muuttunut aikojen saatossa. Se muuttuu yhteiskuntamme ja ihmisten mukana.

Tietojen ja taitojen opettamisen lisäksi sivistyksen opetukseen mukaanluetaan usein hyvien tapojen opetus. Tämä tuntuu nousseen yhä merkittävämmäksi myös peruskoulussa, sillä hyvien tapojen opettaminen ei suju yhtä vaivattomasti kuin tietojen ja taitojen, eikä varsinkaan ilman ohjaamista.

Internet on täynnä tietoa sekä tapoja oppia taitoja, ja niitä sieltä osataan myös etsiä. Sen sijaan hyviä tapoja niin käyttäytymiseen, yhteistyöhön, tasa-arvoisuuden arvostamiseen ja kaikkien kunnioittamiseen liittyen.

Ehkä sivistyslaitoksemme tulisi tänä päivänä keskittyä nimenomaan siihen, sen sijaan, että aikaa käytetään tiedon jakamiseen, joka on helposti saatavilla muualta.

Vanhaksi tullut

Peruskoulumme on vanha. Sen rakenne on peräisin 1960-luvun lopulta, vaikka yhteinäiskoulujärjestelmään siirryttiin vaiheittain vasta 1970-luvun puolella. Uudistuksiin on pyritti perusopetuslailla sekä asetuksella, jotka ovat peräisin vuodelta 1999. Rakenne varsinkin luokkajaon (6 + 3 vuotta) suhteen on kuitenkin 50 vuotta vanha ja syvälle koulun kulttuuri- ja tapaperinteeseen juurtunut.

Suurin syy muuttumattomalle rakenteelle tai suuren luokan muutoksille on se, että suomen peruskoulu on todistetusti toimiva. Meille sen todistavat PISA- kokeet, jotka mainitaan joka kerta tunnollisesti hyvän koulun mittarina. Samaan aikaan jokainen suomalainen voi kuitenkin mainita koulusta vähintään kolme ongelmaa. Mainittakoon epätasa-arvo, kiusaaminen, henkinen pahoinvointi, oppiaineiden sisällöt ja tuntimääräjaot vain muutamana esimerkkinä.

Kaikkea muuta yhteiskunnassamme uudistetaan, aina verotuksesta puolustusvoimiin asti. Miksi koulu-uudistuksemme ilmenevät sanahelinän ja usein suuntaa-antavien linjauksien muodossa? Vuoden 2014 OPS on tuloillaan, ja sen linjaukset ovat jo selvillä.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Koulu-uudistus, joka palvelee nyky-yhteiskuntaa ja tulevaisuuden lasta vaatii suurempia muutoksia. Jotain radikaalimpaa. Nyt tulisikin kysyä, mitä kaikkea se voisi olla?

Luomassa tulevaisuuden koulua

Tuoreet luokanopettajat ja varsinkin luokanopettajaopiskelijat ovat innokkaita idealisteja täynnä visioita ja varmuutta, tai ainakin sellaisia koulutukseen pyritään valitsemaan. Tietojen tai taitojen karttuessa mukaan tarttuu myös aineksia tulevaan opettajuuteen. Jokaisesta meistä kasvaa omanlaisensa kasvattaja.

Tulevaisuuden kasvattajalta odetetaan 2010-luvulla paljon. Yhteiskuntamme on sellaisessa muutoksen tilanteessa, jossa kasvattaja ei kykene hänelle tarkoitettuun tehtäväänsä ilman suuria muutoksia peruskoulun rakenteessa, sisällöissä ja ideologiassa sekä opettajankoulutuksessa.

Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelma on tekeillään. OPS on kuitenkin ainoastaan viitekehys, jossa opettaja työtään suunnittelee ja kehittää. Muutoksen tulee tapahtua OPS:n lisäksi myös jokaisen opettajan ja jokaisen luokkahuoneen sisällä. Se vaatii sitä, että jokainen opettaja miettii mitä tarkoittaa olla kasvattaja 2010- luvulla. Opettajan tulee kysyä, miten perusopetusta voidaan päivittää 2010-luvulle, jotta se palvelee tämän päivän koululaisia ja tulevaisuude yhteiskuntaa.

Täällä ollaan luomassa illuusiota tulevaisuuden koulusta.