Utelias ei ole tyhmä

Jos tiedon opetus ei ole nykyään enää koulussa tarpeellista, voidaan perinteiset oppiainetunnit poistaa lukujärjestyksestä esimerkiksi kolmannesta luokasta eteenpäin.

Samalla tavalla kuin koulukirjat tuntuvat teennäiseltä tavalta lähestyä eri aineissa saavutettua tietoa, päätee sama ajatus myös oppitunteihin. Tiukkojen aiheiden rajaaminen 45 minuuttiin on vailla mitään totuuspohjaa oikeassa elämässä. Sen sijaan arjessa kohdataan tilanteita, joissa aine- ja aihesisältöjen käsittelyyn vaaditaan täysin eri taitoja, kuin oppitunnilla opetetaan.

Biologian, historian ja fysiikan sisätöjä tulee silti käydä läpi, mutta niitä tulee lähestyä täysin eri tavalla. Tämä vaatisi ennen kaikkea opetuskokonaisuuksien ja opetusmetodien muutosta pois rajatuista aiheista ja aineista. Tästä kaikesta lisää myöhemmin.

Tähän muutokseen liittyen ensimmäinen soraääni kuuluu niiltä, jotka pelkäävät lapsien tämän vuoksi jäävän tyhmiksi. "Eihän ne sitten opi mitään", saattaa kuulua monesta suusta. Tämä tuntuu kuitenkin aika epätodennäköiseltä ottaen huomioon kuinka laajalti tietoa nykyään jaetaan. Tämän lisäksi ei koulussakaan tietoa oltaisi jakamatta, sitä jaettasiin vain eri tavalla, ja siten että siitä hyödyttäisiin mahdollisimman paljon.

Tämän lisäksi voidaan "tyhmyys" välttää varsin helposti myös tukemalla ihmisen sisäistä uteliaisuutta ja tiedonhalua.

Usein koulussa turhautumista perusteellaan sillä, että oppilas ei ole kiinnostunut oppitunnin sisällöistä. Ihminen on kuitenkin utelias, kaikilla meillä on tahtoa oppia ja hakea tietoa jostain aiheesta. On totta, että tämä usein tukahdutetaan tuputtamalla oppilaalle tietoa kaikesta muusta, jolloin ei oppilaalle välttämättä edes jää resursseja täyttää omaa uteliaisuuttaan.

Jos yhteiskunnassa muutenkin arvostetaan erityisosaamista niin miksi siihen ei voida kannustaa jo peruskoulussa antamalla mahdollisuus tutkia ja hankkia tietoa oman uteliasuuden pohjalta?

Uutta vai vanhaa tietoa

Historiallisesti tiedonjako on ollut yksi peruskoulumme merkittävimmistä rooleista. Sivistyksen ylläpitoon liitettiin tarve jakaa tiettyä ja valikoitua tietoa jokaiselle ihmiselle. Silloin opeteltiin ulkoa tietoa, jonka koettiin olevan tarpeellista. Ajan saatossa koulukirjat muotoutuivat uudeksi tietoväyläksi, sillä niihin rajattiin ja valikoitiin tieto, joka nähtiin tarpeelliseksi opettaa.

Tällainen tiedon tuputtaminen keinotekoisin keinoin, kuten koulukirjojen välityksellä, ei kuitenkaan kuulu enää 2010-luvulle. Tieto kulkeutuu nykymaailmassa täysin erilaisia väyliä kuin 50 vuotta sitten. Silti koulussa tunnutaan jääneen tämän kehityksen jalkoihin. Yhä edelleen luokassa haetaan tietoa koulukirjoista, vaikka varmasti mediakasvatuksen myötä tiedonkeruu on monipuolistunut. Vaara piilee edelleen koulukirjojen kaltaisessa keinotekoisessa tiedon jaossa, joka tänä päivänä käsittää äärimmäisen pienen prosentin saatavilla olevasta tiedosta.

Globalisaation ja Internetin avulla tiedon jakamisen luonne on muuttunut radikaalisti, eikä "vanhan" tiedon jakamiseen koulukirjojen avulla tulisi käyttää niin paljon aikaa. Se on ajan ja resurssien haaskausta.

Koulun opetuksen ja kasvatuksen tulisi siirtyä sisältöjen opettamisesta enemmin sisältöjen hallintaan, sillä tietoa on saatavilla ääretön määrä, mutta sen tiedon käyttämiseen ja sen sisäistämiseen tulisi kiinnittää huomiota.

Koulu ei tunnu enää palvelevan niitä tarpeita, joita se aiemmin teki. Vuosikymmeniä sitten oli tarpeellista jakaa tietoa, johon ihmiset eivät välttämättä olisi päässeet muuten käsiksi. Nyt huomio pitäisi kuitenkin kiinnittää siihen, mitä ihminen kaikella sillä tiedolla tekee, jonka saa käsiinsä. Ja sitä koulussa tulisi opettaa.

Yksi tärkeimmistä muutoksista tulisikin tapahtua opettamisen kulttuurissa, jolloin siirryttäisiin pois asiasisältöjen opetuksesta ja lähemmäs tiedon käsittelyä, sen rajaamista ja sen hyödyntämistä laajempien kokonaisuuksien hahmottamisessa.

Ulkoaopetellun tiedon merkitys on menettänyt arvonsa, sillä kaiken voi kysyä Googlelta.