Samalla tavalla kuin koulukirjat tuntuvat teennäiseltä tavalta lähestyä eri aineissa saavutettua tietoa, päätee sama ajatus myös oppitunteihin. Tiukkojen aiheiden rajaaminen 45 minuuttiin on vailla mitään totuuspohjaa oikeassa elämässä. Sen sijaan arjessa kohdataan tilanteita, joissa aine- ja aihesisältöjen käsittelyyn vaaditaan täysin eri taitoja, kuin oppitunnilla opetetaan.
Biologian, historian ja fysiikan sisätöjä tulee silti käydä läpi, mutta niitä tulee lähestyä täysin eri tavalla. Tämä vaatisi ennen kaikkea opetuskokonaisuuksien ja opetusmetodien muutosta pois rajatuista aiheista ja aineista. Tästä kaikesta lisää myöhemmin.
Tähän muutokseen liittyen ensimmäinen soraääni kuuluu niiltä, jotka pelkäävät lapsien tämän vuoksi jäävän tyhmiksi. "Eihän ne sitten opi mitään", saattaa kuulua monesta suusta. Tämä tuntuu kuitenkin aika epätodennäköiseltä ottaen huomioon kuinka laajalti tietoa nykyään jaetaan. Tämän lisäksi ei koulussakaan tietoa oltaisi jakamatta, sitä jaettasiin vain eri tavalla, ja siten että siitä hyödyttäisiin mahdollisimman paljon.
Tämän lisäksi voidaan "tyhmyys" välttää varsin helposti myös tukemalla ihmisen sisäistä uteliaisuutta ja tiedonhalua.
Usein koulussa turhautumista perusteellaan sillä, että oppilas ei ole kiinnostunut oppitunnin sisällöistä. Ihminen on kuitenkin utelias, kaikilla meillä on tahtoa oppia ja hakea tietoa jostain aiheesta. On totta, että tämä usein tukahdutetaan tuputtamalla oppilaalle tietoa kaikesta muusta, jolloin ei oppilaalle välttämättä edes jää resursseja täyttää omaa uteliaisuuttaan.
Jos yhteiskunnassa muutenkin arvostetaan erityisosaamista niin miksi siihen ei voida kannustaa jo peruskoulussa antamalla mahdollisuus tutkia ja hankkia tietoa oman uteliasuuden pohjalta?
Go Mona, go! :)
VastaaPoista