Tällainen tiedon tuputtaminen keinotekoisin keinoin, kuten koulukirjojen välityksellä, ei kuitenkaan kuulu enää 2010-luvulle. Tieto kulkeutuu nykymaailmassa täysin erilaisia väyliä kuin 50 vuotta sitten. Silti koulussa tunnutaan jääneen tämän kehityksen jalkoihin. Yhä edelleen luokassa haetaan tietoa koulukirjoista, vaikka varmasti mediakasvatuksen myötä tiedonkeruu on monipuolistunut. Vaara piilee edelleen koulukirjojen kaltaisessa keinotekoisessa tiedon jaossa, joka tänä päivänä käsittää äärimmäisen pienen prosentin saatavilla olevasta tiedosta.
Globalisaation ja Internetin avulla tiedon jakamisen luonne on muuttunut radikaalisti, eikä "vanhan" tiedon jakamiseen koulukirjojen avulla tulisi käyttää niin paljon aikaa. Se on ajan ja resurssien haaskausta.
Koulun opetuksen ja kasvatuksen tulisi siirtyä sisältöjen opettamisesta enemmin sisältöjen hallintaan, sillä tietoa on saatavilla ääretön määrä, mutta sen tiedon käyttämiseen ja sen sisäistämiseen tulisi kiinnittää huomiota.
Koulu ei tunnu enää palvelevan niitä tarpeita, joita se aiemmin teki. Vuosikymmeniä sitten oli tarpeellista jakaa tietoa, johon ihmiset eivät välttämättä olisi päässeet muuten käsiksi. Nyt huomio pitäisi kuitenkin kiinnittää siihen, mitä ihminen kaikella sillä tiedolla tekee, jonka saa käsiinsä. Ja sitä koulussa tulisi opettaa.
Yksi tärkeimmistä muutoksista tulisikin tapahtua opettamisen kulttuurissa, jolloin siirryttäisiin pois asiasisältöjen opetuksesta ja lähemmäs tiedon käsittelyä, sen rajaamista ja sen hyödyntämistä laajempien kokonaisuuksien hahmottamisessa.
Ulkoaopetellun tiedon merkitys on menettänyt arvonsa, sillä kaiken voi kysyä Googlelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti