Millainen on?

Millainen on hyvä opettaja?

Se on varmasti yksi kuluneimmistä kouluun liittyvistä kysymyksistä, jota maa päällään kantaa. Oikeaa tai väärää vastausta kysymykseen ei kuitenkaan ole löydetty, vaikka kuinka on etsitty. Voimme kai todeta, että se on myös yhteiskuntamme ja kehityksemme kannalta hyvä asia.

Tutkimukseen ja pedagogiseen keskusteluun viitaten voisimme varmasti luetella hyvä opettajan piirteitä kymmenittäin, ja sieltä vastausta tulisikin etsiä. Jää kuitenkin usein huomaamatta, että oikean vastauksen löytäminen ei ole lainkaan niin tärkeää, kuin asian pohtiminen.

Ei se lopputulos, vaan se prosessi.

Ainoa hyväksytty vastaus esitettyyn kysymykseen on, että ei ole vain yhdenlaista hyvää opettajaa. Ja niin sen pitääkin olla, sillä ei ole vain yhdenlaista oppilastakaan. Samaan hengenvetoon kuitenkin jatketaan, että on olemassa ominaisuuksia, joita hyvällä opettajalla on. Jotain sellaisia yleispäteviä piirteitä, joita jokaisessa opettajassa tulisi olla. Niihin pyrkimällä voi sitten olla hyvä opettaja.

Vai voiko?

Ongelma on siinä, että ei hyvät ominaisuudet tee hyvää opettajaa. Niin kuin ei hyvät luonteenpiirteetkään tee hyvää ihmistä. Niiden olemassaolo ei vielä takaa mitään. Paitsi ehkä ylimielisyyttä.

Sen vuoksi uskaltaisin väittää, että ominaisuudet, luonteenpiirteet tai taidot eivät tee hyvää opettajaa. Sen sijaan hyvän opettajuuden pohtiminen saattaa hyvinkin tehdä.

Ehkä ei tulisikaan kysyä millainen on hyvä opettaja. Hyvyys on aina subjektiivista ja arvoihin sidottua. Hyvyys ei myöskään ole piirre, jota opettajan välttämättä tulisi tavoitella. Mikä sitten on piirre, jota jokaisen opettajan tulisi tavoitella? OAJ:n opettajanammattietiikan mukaan opettajan työssä keskeiseen asemaan nousee vastuu omasta työstä.

Ja niin sama keskustelu voidaan taas aloittaa alusta. Tällä kertaa kysymällä:

Millainen on vastuullinen opettaja?