Päämääränä turvallinen vapaus

Suomessa etsitään seuraajaa suuryhtiö Nokialle. Etsitään menestyvää yritystä tai parhaassa tapauksessa useampaa, joka takaisi Suomen talouden nousun.

Tähän pyritään suomalaisten keksiliäisyyden ja innovaatioiden kautta, johon kannustetaan niin tietoteknologiassa, käsityöläisyydessä, kuin sosiaalisessa ja tieteellisessäkin toiminnassa. Innovaatioyhteiskuntaan tulee suhtautua kriittisesti, mutta pitää paikkansa, että innovaatioiden kautta pysymme kehityksen mukana, joka on välttämätöntä.

Innovatiivisuus on kovassa huudossa myös pedagogisessa ajattelussa. Tämä on havaittavissa mm. Opetus- ja kultturiministeriön työryhmän selvityksessä "Peruskoulu 2020- yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako". Koulumaailmassa innovatiivisuus kuitenkin usein yhdistetään luovuuteen, sillä luovuus nähdään ensiaskeleena innovatiivisen ajattelun kehityksessä.

Kari Uusikylän artikkeli Voiko luovutta opettaa? (2000) käsittelee luovuuden opettamisen mahdollisuuksia ja ongelmia koulumaailmassa. Uusikylän mukaan "Koulun pahin ongelma luovuuden kannalta lienee suorituskorostuneisuus." Tällä hän viittaa koulussa ilmenevään "suorityssyndroomaan" jonka vuoksi oppilaalle on tärkeämpää suoriutua hyvin, kuin oppia uutta.

Omasta mielestäni tämä "hyvin suoriutuminen" nähdään aina nimenomaan suhteessa oppisisältöjen pänttäämiseen, ennemmin kuin uuden oppimiseen ajattelussa, retoriikassa tai kokonaisuuksien hahmottamisessa. Kun suurin painoarvo koulussa annetaan hyvin suoritumiselle, on välillä oppilaalle mahdotonta perustella jonkin perustavammanlaatuisen ominaisuuden tai ymmärryksen opettamista.

"Kysytäänkö tätä kokeessa?" "Saako tästä arvosanan?" ovat kysymyksiä, jotka tekevät kokonaisvaltaisen opettamisen vaikeaksi. Sama pätee luovuuteen, sillä luovuutta ei missään nimessä tule arvostella numeroin, jos lainkaan. Ennen kaikkea luovuuteen tulee rohkaista ja luovuutta tulee ymmärtää. Uusikylän mukaan luovuutta voidaan edistää sellaisessa kasvuympäristössä, jossa "jokainen voisi löytää luovuutensa pelottamona ja tyydytystä tuottavana itsensä toteuttamista ja/tai erityslahjakkuutensa huipentumana".

Jos koulun päämääränä on lapsen kehityksen tukeminen, siihen tulisi sisältyä myös luovuuteen rohkaisu, joka antaisi oppilaalle mahdollisuuksia löytää omat vahvuutensa nykyisessä innovaatioyhteiskunnassa. Valitettavasti tähän on harvoin mahdollisuuksia.

Uusikylän sanoin: "Luovuus syntyy usein sisäisestä pakosta, mutta se elää parhaiten turvallisessa vapaudessa."

Kysymys siis lienee, miten luoda kouluun tällainen turvallinen vapaus?