Pelon kanssa kahden

Kuuluisuus vaikuttaa meihin usein kokonaisvaltaisemmin kuin uskallamme itsellemme edes myöntää. Kerran huomion keskipisteeksi päästyään, ei siltä paikalta pois tahdota lainkaan. Pahimmissa ja useimmissa tapauksissa tällaisen tilanteen seurauksena meidät valtaa pelko. Pelko siitä, että emme enää suoriudukaan hyvin. Pelko siitä, että joku suoriutuu vielä meitä paremmin.

Kun ihmisen valtaa pelko, alkaa ongelmia syntyä. Pelko nimittäin useimmiten aiheuttaa myös sen, että se mikä meistä kerran teki kuuluisan, ei nyt pelon vuoksi meissä enää ilmenekään.

Meidän kuuluisuuteemme kasvatuksen saralla kulminoituu OECD:n arviointien johdattelemana PISA-tutkimukseen. Suomalainen menestystarina on todella saanut paikkansa valokeilassa. PISA-hypetys on puuduttavaa ja sen haitallisuus Suomen koulujärjestelmän uusiutumiselle ja kehittymiselle on jo huomattu. Pelko epäonnistumisesta on jo astunut mukaan estradille.

Suomalainen koulujärjestelmä on hyvä ja se perustuu hyville periaatteille. Meidän koulujärjestelmästä saatavaa tietoa tulee ehdottomasti jakaa, kuten esimerkiksi Pasi Sahlberg teki julkaistessaan teoksen Finnish Lessons, jossa käsitellään suomalaisen koulujärjestelmän kehitystä.

Tietoa suomalaisesta koulujärjestelmästä tulee ehdottamasti jakaa. Sitä ei varmastikaan kiellä kukaan. Sen jakaminen muille, ei missään nimessä ole meiltä pois.

Sen sijaan meiltä pois on tilanne, jossa me emme enää pyrikään kehittymään, vaan jäämme paikoillemme odottamaan ja nauttimaan menestyksen tuomasta julkisuudesta. Ja sen menestyminen PISA-tutkimuksissa on meille tehnyt. Pelko on ottanut vallan koulujärjestelmän uusiutumisesta, sillä sijoituksestamme koulutuksen kärkimaana, emme halua luopua, ja uusiutumalla ja kehittämällä koulujärjestelmäämme saattaisimme siitä ainakin hetkellisesti joutua luopumaan.

Sen lisäksi koulutuspoliittisessa keskustelussa PISA-tutkimuksissa kärkipaikalle sijoittuminen on muuttanut sitä vähäistä uusiutumisen ja kehittämisen suuntaa, joka koulujärjestelmään tällä hetkellä kohdistuu. Jos kehittämisen tavoite siirtyy oppilaan intresseistä kansainvälisen kilpailun voittamiseen, ei voida olla hyvillä jäljillä.

Kehittämisen suunnista tulee siis olla varma. Syyt miksi koulujärjestelmää uudistetaan tulee tehdä selviksi, ja syy ei saa olla kansainvälisessä vertailussa pärjääminen. Samaan aikaan pelon kanssa ei saa jäädä kahden, sillä varaa menestyksestä nauttimiseen ei välttämättä ole.

Me löydämme pian itsemme tilanteesta, jossa toiset maat ottavat meidät kiinni, ja menevät ohi, kun ovat kehityksensä huipulla, samalla kun me pidämme tiukasti pelkoa kiinni kädestä ja toivomme parasta.