Jotta välttyisimme hätiköidyltä johtopäätöksiltä, lienee syytä pohtia, miten koulujärjestelmäämme voidaan yrittää muuttaa ilman suuria taloudellisia investointeja.
Perinteisesti suomalaista peruskoulua arvostetaan tai jos ei suoranaisesti arvosteta, niin nähdään sillä kuitenkin olevan paljon mahdollisuuksia yhteiskunnassamme tapahtuvien muutosten edistäjänä. Mutta ennen kaikkea luokanopettajan työn arvostusta perustellaan valtavilla opettajankoulutukseen pyrkivillä hakijoilla. (Vuonna 2011 Helsingin yliopiston luokanopettajakoulutukseen haki yli 2200 opiskelijaa, joka oli yliopiston suurin hakijamäärä yksittäisessä koulutusohjelmassa.)
Juuri opettajan työn arvostuksen vuoksi luokanopettajakoulutus on merkittävässä asemassa "edullisten" muutosten toivossa koululaitoksemme tulevaisuudessa. Opettajankoulutukseen pyrkivät ja sinne päässeet nähdään usein motivoituneiksi ammattitaitoaan arvostaviksi tuleviksi opettajiksi. Sen vuoksi opettajakoulutuksella on suuri merkitys siinä, mihin suuntaan opettajan työ tulevaisuudessa ajautuu.
Suurin huoli tuntuu olevan se, että myös yliopistojen budjetteja leikataan valtion toimesta. Jälleen kerran yhtälöön liittyy mukaan raha.
Hyvänä uutisena voidaan kuitenkin nähdä Tampereen yliopiston tutkintouudistus, jossa muutoksia on tehty mm. kasvatustieteen maisterin opintoihin, joka mahdollistaa kolme vaihtoehtoista kytkentää kasvatustieteiden maisterissa. Muutoksen avulla pyritään siihen, että kasvatustieteen alalta valmistuisi laaja-alaisesti kasvatustieteentutkijoita ja alan osaajia.
Tällaiset muutokset maisterinopinnoissa ovat tervetullutta vaihtelua vanhentuneelle ja yksitoikkoiselle kasvatustieteen tutkinto-ohjelmalle. Toivottavasti uudistuksen avulla koulun tulevaisuuteen voitaisiin satsata pätevien ja monimuotoisten kasvatustieteilijöiden voimavarojen avulla, jolloin koululaitoksemme tulevaisuus ei näyttäisikään enää niin masentavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti